ANNIKKI TÄHTI

Annikki Tähti vietti lapsuutensa Helsingin Kalliossa työläiskodin ainokaisena ja aloitti laulamisen 14-vuotiaana - samaan aikaan kun aloitti työnteon kirjapainon juoksutyttönä. Sittemmin hän siirtyi konttoristiksi sähköalan suuryritykseen, missä muuan työtoveri kiinnitti huomionsa hänen ilmeisiin laulunlahjoihinsa ja järjesti hänet vuonna 1950 musiikkiviihteen guruna tunnetun George de Godzinskyn puheille. "Gode" noteerasi hänkin Annikin lahjakkuuden ja ryhtyi tämän tutoriksi.

Parin vuoden kuluttua molemmat katsoivat Annikin olevan valmis pyrkimään seuraavaan etappiin, levyttämään. Noviisin oli kuitenkin hankittava sitä ennen esiintymiskokemusta vikarianttina Metro-tytöissä, ja tätä kautta hän pääsi vuonna 1953 näyttäytymään musiikkifilmissä "Kaksi hauskaa vekkulia". Siinä Annikki Tähti lauloi Einar Englundin säveltämän hitaan valssin Onnen sävel (Finlandia), mistä tuli myös hänen ensimmäinen levytyskappaleensa.

Esityksestä ei muodostunut äänilevyllä mainittavampaa menestystä, mutta se sai Onni Gideonin kiinnittämään Annikki Tähden seuraavana vuonna orkesterinsa toiseksi laulusolistiksi Brita Koivusen rinnalle. Tähän pestiin liittyi myös esiintymisiä Paavo Einiön junailemissa "Iskelmäkaruselleissa" ja levytyssopimus vasta toimintansa aloittaneen Scandia-musiikin kanssa. Annikin onnistuneeksi osoittautunut debyytti uudella levymerkillä oli beguine Itke sydämeni, joka oli saavuttanut meilläkin suosiota brittiläisen trumpetistin Eddie Calvertin instrumentaaliesityksenä.

Annikki Tähden menestys jatkui sen jälkeen nopeassa tahdissa levytyksillä Laulu kahdesta pennistä, Oh, el baion ja Syyspihlajan alla. Sitten, vuoden 1955 puolella markkinoille tuli maamme ensimmäiseksi kultalevyksi ja samalla koko Scandia-yhtiön pelastukseksi osoittautunut Erik Lindströmin ja Aili Runnen nostalginen täysosuma Muistatko Monrepos'n. Kyseessähän on yksi Toivo Kärjen suurimmista erehdyksistä, sillä Lindström oli tarjonnut sävellystään ensin hänelle, mutta hän ei kelpuuttanut sitä levytettäväksi.

Samaisen singlen kääntöpuolena oli tango Pieni sydän, mikä sekin nousi listoille. Annikki Tähti vakiinnutti sen jälkeen asemansa huipulla mm. sellaisilla esityksellään kuin On katseessa äidin, Niin paljon kuuluu rakkauteen ja Manakooran kuu, kunnes hän sai vuonna -56 jälleen uuden superhitin Erkki Melakosken salanimellä Olavi Kontio säveltämästä nostalgiavalssista Balladi Olavinlinnasta. Tähden muita 50-luvun jälkipuoliskon myyntimenestyksiä olivat Kuiskaten (-56), Budapestin yössä (-58), Kaunis on luoksesi kaipuu (-58), Pustan sävel (-59) ja tango Tummat silmät (-59).

Annikki Tähti jatkoi levytyksiä 60-luvun puolella vieläkin tiuhempaan tahtiin, ja hänen taltioinneistaan nähtiin listoilla vuonna 1960 ainakin Mustalainen, Mustalaisviulu, Lapin äidin kehtolaulu ja Valkovuokot sekä seuraavana vuonna Kuningaskobra, Budapestin yössä ja Villit ruusut. Sen jälkeen Tähden tahti hiljeni, sillä vuodelta -62 kannattaa mainita hänen levytyksistään  Laulu kahdesta pennistä ja vuodelta -63 Pieni sydän, mikä koki uuden tulemisensa vuonna 2002 Aki Kaurismäen elokuvassa "Mies vailla menneisyyttä". Vuosikymmenen puolivälin jälkeen Annikki Tähti ei tehnyt kuin yhden ainoan singlen.

Yhtenä syynä levytysten vähenemiseen oli se, että Annikki oli mennyt 50-luvun lopulla naimisiin basisti Pentti Tiensuun kanssa ja tullut vuonna 1960 äidiksi. Perheenäidin tehtävien ja ahkeran keikkailun ohessa hän oli säilyttänyt uskollisesti myös päivätyönsä, ensin Scandia-musiikissa ja sen jälkeen Suomen Muusikkojen Liitossa. Jätettyään vuonna -67 miehensä yhtyeen Annikki Tähti jatkoi esiintymisiään ympäri maata freelancerina - ollen yksi niistä harvoista 1950-luvun kotimaisista iskelmälaulajista, jotka ovat pysyneet mukana kuvioissa uudelle vuosituhannelle saakka.

Vuonna 1978 Annikki Tähti teki comebackin levysolistina ikuistamalla Lasse Kuuselan kanssa ns. bulkkialbumin Laitakaupungin lapset (Mars), mistä irrotettu Sörkän ruusu (Gold Disc) osoittautui jälleen varteenotettavaksi iskelmäksi. Vuonna 1992 hän teki 40-vuotisjuhlakiertueen ja julkaisi sen kunniaksi albumin Muistojen tie (Tatsia 1993). Keväällä 2003 oli vuorossa sitten 50-vuotisjuhlakiertue ja uusi juhlalevy 50 vuotta tähtenä Suomessa 2003 (Fifty-Fifty).

Annikki Tähti on hankkinut itselleen sukunimensä mukaisen sijan suomalaisen musiikkiviihteen historiassa ahkerana ja monipuolisena laulusolistina, joka ei ole pyrkinyt olemaan missään vaiheessa enempää eikä vähempää kuin iskelmälaulaja. Hänen ohjelmistonsa on ollut laaja, sisältäen kaikenlaisia sävelmiä laulelmista swingiin ja valsseista latinalaisrytmeihin. Näine avuineen hän on saavuttanut vakiintuneen aseman ns. tavallisen kansan kestosuosikkina, mistä hyvästä hän on saanut uransa aikana lukuisia palkintoja ja muita kunnianosoituksia.